Toiminta

Johan Gadolin 5.6.1760 - 15.8.1852

Johan Gadolin syntyi Turussa 5. kesäkuuta 1760. Hänen isänsä Jakob Gadolin oli Turun Akatemian fysiikan professori ja toimi myöhemmin Turun piispana. Johan Gadolinin äiti oli Elisabet Brovallius, jonka isä Johan Brovallius oli hänkin Akatemian fysiikan professori. Johan Brovalliusta voidaan pitää nykyaikaisen luonnontieteellisen koulutuksen perustajana Turun Akatemiassa. Näin ollen Johan Gadolin kasvoi kodissa, jossa luonnontieteitä harrastettiin ja arvostettiin.

Koulua Johan Gadolin alkoi käydä jo 5-vuotiaana ja 15-vuotiaana hänet hyväksyttiin ylioppilaaksi Turun Akatemiaan. Isä olisi halunnut pojastaan matemaatikon, mutta tämän mielestä "chemien tycktes mig vara mera lämpad efter mitt humeur" (kuten hän myöhemmin muistelmissaan kirjoitti). Gadolin opiskeli kemiaa aluksi Turussa Pehr Adrian Gaddin johdolla 1775-79, minkä jälkeen hän siirtyi Uppsalaan Tobern Bergmannin oppilaaksi. Uppsalassa hän opiskeli kemian lisäksi matematiikkaa, fysiikkaa, filosofiaa, latinaa sekä geologiaa ja mineralogiaa. Turun aikanaan hän oli lukenut lisäksi sähköoppia ja kasvitiedettä. Vuonna 1781 hän julkaisi Uppsalassa pro excercitio -väitöskirjansa "De analysi ferri" ja 1782 pro gradu -väitöskirjansa "De problemato catenario". Filosofian maisteriksi hänet promovoitiin kesällä 1782.

Turkuun Gadolin palasi syksyllä 1783. Haettuaan tuloksetta Uppsalan yliopiston kemian professorin ja apulaisen (nyk. apulaisprofessorin) virkoja hän sai Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan ylimääräisen apulaisen viran 2.7.1785. Jo kuukautta myöhemmin, 8. elokuuta hän sai kuninkaan valtakirjan Turun Akatemian ylimääräiseksi professoriksi. Varsinaisen kemian professorin virkaan hänet asetettiin Gaddin kuoleman jälkeen 10. huhtikuuta 1798, missä virassa hän toimi vuoteen 1822. Emerituksena hän toimi Akatemiassa aina Turun paloon (1827) asti. Viimeiset vuotensa hän vietti Mynämäellä, jossa hän kuoli 92-vuotiaana 15.8.1852. Gadolin oli kahdesti naimisissa, ja hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan Hedvig Magdalena Tihlemannin kanssa yhdeksän lasta.

Maailmanmaineeseen Gadolin nousi harvinaisten maametallien löytämisen käynnistäneillä tutkimuksillaan. Vuonna 1792 hän sai käsiinsä pienen palan Ytterbyn maasälpäkaivokselta löytynyttä mustaa kiveä. Aikansa taitavimpiin analyytikoihin kuuluvana hän pian huomasi kiven sisältävän suuren osan aiemmin tuntematonta maalajia. Tulokset julkaistiin v. 1796 Crell's chemische annalen-lehdessä. Uusi maalaji, joka oli pääosin yttriumoksidia, Y2O3, sai pian nimen yttermaa, ja siitä on eristetty sittemmin yttriumin lisäksi alkuaineet Er, Tb, Sc, Ho, Tm, Lu ja Dy. Gadolinia pidetään harvinaisten maametallien löytäjänä ja hänen kunniakseen on nimetty v. 1880 löytynyt alkuaine Gadolinium. Samoin Gadolinin tutkima mineraali nimettiin jo vuonna 1800 gadoliniitiksi (Y2FeBe2Si2O10). Oman aikansa suuressa kiistakysymyksessä palamisen luonteesta Gadolin asettui pian Antoine Lavoisier'n happiteorian kannalle, joskin aluksi pienin varauksin.

Gadolin nautti jo aikalaistensakin keskuudessa suurta arvonantoa. Hänet kutsuttiin useiden tieteellisten seurojen ja tiedeakatemioiden jäseneksi, ja hän toimi Turun Akatemian rehtorina. Vuonna 1804 hänelle tarjottiin Göttingenin yliopiston kemian professorinvirkaa, jota hän ei kuitenkaan ottanut vastaan. Hän kirjoitti myös ensimmäisen Suomessa ilmestyneen ruotsinkielisen kemian oppikirjan "Inledning till Chemien" (1798), joka perustui Lavoisier'n palamisteoriaan. Gadolin korosti myös laboratoriotyöskentelyn osuutta kemian opetuksessa antaen kymmenen vuoden ajan oman yksityislaboratorionsa oppilaidensa käyttöön aikana, jolloin Akatemialla ei vielä ollut omaa kemian laboratoriota.

Gadolinin muusta toiminnasta voidaan mainita, että hän kuului Turun Soitannollisen Seuran (1790) ja Suomen Talousseuran (1797) perustajajäseniin. Hän arvosteli voimakkaasti myös aikansa ammattikuntalaitosta ja ehdotti valvotun teknillisen opetuksen järjestämistä.

Lähteet: T. Nortia, Kemia-Kemi 12 (1985) 1112 ja O. Mäkitie, Kemia-Kemi 9 (1982) 85.

Gadolin's story in English.